Kasvivalinnat monimuotoisuuden näkökulmasta

Vaalittavat kasviyksilöt

Tammi, jalavat, saarni, lehmus, tervaleppä ja vaahtera saattavat hyvillä kasvupaikoilla elää monta vuosisataa. Koska vanhojen puiden merkitys on eliöstön kannalta merkittävä, niitä vaalitaan. Esimerkiksi vanhalla tammella saattaa elää monisatapäinen joukko erilaisia hyönteisiä, runkojäkäliä, sammalia ja sieniä sen lisäksi, että puun onkaloita ja koloja käyttävät pesinään mm. kolopesijälinnut, lepakot ja oravat.

Laajoissa puistokohteissa ja viheralueilla myös kuolevat ja huonokuntoiset puut ovat lahopuina arvokkaita, joten niitä jätetään mahdollisuuksien mukaan maapuiksi syrjäisimpiin puiston osiin.

Eliöiden huomioiminen kasvivalinnoissa

Luonnonvaraisista puuvartisista kasveista biologisesti merkittäviä ovat mm. luonnonvaraiset haavat ja raidat sekä kukkivat ja marjoja tuottavat puut ja pensaat, kuten kotipihlaja, herukat ja tuomi. Linnuille erityisen tärkeitä ovat marjoja, hedelmiä ja siemeniä tuottavat kasvit kuten orapihlajat, koristeomenapuut, katajat, ruusut sekä kuusamat. Mettä ja siitepölyä tuottavat kukat perenna- ja kesäkukkaryhmissä vetävät puoleensa suuren joukon hyönteisiä: näyttäviä päiväperhosia, mesipistiäisiä (kuten pölyttäjinä
toimivia mehiläisiä ja kimalaisia), kukkakärpäsiä, kovakuoriaisia ja muita lajeja. Suosimalla tiettyjen hyönteisten tunnettuja isäntäkasveja voidaan kasvivalinnoilla lisätä monimuotoisuutta ja samalla puistojen elämyksellisyyttä. Monet näyttävät kukkakasvit ovat samalla monien hyönteisten ravintokasveja.

Kerrokselliset istutukset ovat eläimille luonnollisia turvapaikkoja.