Kategoria: LAJIT JOIDEN KÄYTTÖÄ LISÄTÄÄN

Tarhakurtturuusu Rosa Rugosa-ryhmä ‘Pohjolan Kuningatar’.

Miksi kurtturuusua on istutettu paljon sekä julkisille että yksityisille alueille?

Koillis-Aasiasta Tyynen meren rannoilta kotoisin olevalla kurtturuusulla on paljon ominaisuuksia, jotka ovat tehneet siitä suositun. Kurtturuusu on kestävä ja tiheäkasvuinen. Se sietää tiesuolaa ja ajoittaista kuivuutta, minkä takia se menestyy jopa moottoritien keskikaistalla. Sen vahva juuristo sitoo tehokkaasti eroosioherkkiä luiskia ja piikkisyys estää läpikulkua. Kurtturuusu kukkii runsaasti ja pitkään. Sen tuoksuvat kukat paljastavat heteensä tarjoten pölyttäjille ravintoa vielä loppukesälläkin, kun muut kasvit ovat jo lopettaneet kukintansa. Kurtturuusun kiulukat ovat koristeellisia, mehevämaltoisia ja maistuvat linnuille. Lehdistö on terve ja raikkaan vihreä, syksyllä keltainen.

Rakennetussa ympäristössä kurtturuusun käytöllä on myös historiallinen näkökulma. Sitä on istutettu puutarhoihin jo 1800-luvun lopulla ja varsinaista kulta-aikaa kurtturuusu viettti 1960-luvulta 1990-luvulle, jolloin se oli valtavan suosittu massaistutuskasvi, sillä taimet olivat kaiken lisäksi halpoja.

Miten kurtturuusu hävitetään?

Kultturuusun ylivoimainen elinvoima ja leviäminen luontoon, erityisesti hiekkarannoille, suuriksi kasvustoiksi on syy, miksi sen kasvatus on jouduttu kieltämään. Kurtturuusu leviää sekä siemenistä että juurenpaloista, joten sen poistaminen voi olla vaikeaa ja kallistakin.

Kurtturuusuja voidaan hävittää nostamalla kasvit juurineen koneellisesti kasvualustasta. Maa-aines ravistellaan erilleen ja pensas oksistoineen ja juurineen käsitellään vieraslajijätteenä. Kurtturuusukasvusto voidaan leikata maan tasalle, ja sen päälle voidaan perustaa säännöllisesti leikattava nurmikko. Pelkät oksat ilman kiulukoita voidaan käsitellä kuten muutkin risut. Muutaman vuoden kuluttua nurmikosta voidaan tehdä istutusalue. Yksinkertaisimmillaan kurtturuusua voidaan leikata monta kertaa kasvukauden aikana, jolloin se vähitellen näivettyy.

Mitä kurtturuusun tilalle?

Kun kurtturuusun tilalle etsitään muita kasveja, tulee ensin pohdittavaksi, mitä kurtturuusun ominaisuutta halutaan korvata. Silloin kun halutaan kasvattaa ruusuja, valitaan tilalle toinen vaatimattomissa oloissa menestyvä ruusu. Kurtturuusun tilalle voidaan valita tarhakurtturuusulajike, toinen pensasruusulaji tai –lajike.

Korvaavat tarhakurtturuusut.

Osa tarhakurtturuusuista on todettu siemenettömiksi tai niukasti siementä tekeviksi, joten vaaraa niiden leviämisestä siemenestä ei ole. Seuraavat Helsinkiin suositeltavat tarhakurtturuusulajikkeet ovat nykytiedon perusteella turvallisia valintoja kielletyn kurtturuusun korvaajiksi:

• ’Katri Vala’
• ’Marie Bugnet’
• ’Pohjolan Kuningatar’ (yläkuvassa)
• ’Ritausma’
• ’Roseraie de l’Hay’
• ’Sointu’
• ’Therese Bugnet’

Korvaavat muut pensaslajit

Jos kurtturuusua korvaamaan halutaan kasvilaji, joka menestyy samanlaisissa olosuhteissa ja muistuttaa korkeudeltaan ja olemukseltaan kurtturuusua, valitaan 50-150 cm korkuiseksi kasvava, kuivalla ja aurinkoisella kasvupaikalla menestyvä, ilmastollisesti kestävä kukkiva lehtipensas. Korvaava laji voi olla myös jokin toinen pensasruusu. Kurtturuusua korvaavia lajeja löytyy puuvartisten kasvien peruslajiston hakutaulukosta hakemalla sanoilla kurtturuusun tilalle.

Tiheä kasvuatapa ja kohtalainen suolansieto on esimerkiksi valkolumimarjalla (Symphoricarpos albus var. laevigatus), norjanangervolla (Spiraea ‘Grefsheim’)  ja muilla pensasangervoilla, suurikokoisilla pensashanhikkilajikkeilla (Dasiphora fruticosa) ja  sini- ja rusokuusamalla (Lonicera caerulea ja L. tatarica). Eroosiontorjuntaan sopii maatuvan katekankaan käyttö yhdistettynä kasvillisuuteen. Hiekkamailla voidaan käyttää rantavehnää (Leymus arenarius), tyrniä (Hippophae rhamnoides) ja joitakin pajulajeja (Salix spp.) pikkutaimina tai pistokkaina. Läpikulkua estävät tehokkaasti happomarja (Beberis spp.) ja pensasruusut (Rosa spp.). Pölyttäjille kukintaa ja kukkien tuoksua tarjoavat niityt ja heteensä näyttävät ruusulajikkeet. Linnuille marjoja tarjoaa vaikkapa marjaomenapensas (Malus toringo var. sargentii).

Korvaavat aikakaudelle tyypilliset muut pensaslajit

Jos kurtturuusukasvustot halutaan esimerkiksi peruskorjauskohteessa korvata muulla aikakauteen sopivalla lajilla, valitse hakutaulukosta lajiehdotuksia valitsemalla kurtturuusun tilalle ja soveltuva aikakausi.

---

Miten käytän taulukon haku-toimintoa?

---

Taulukko on päivitetty joulukuussa 2023. Päivityksessä tehdyt poistot on osoitettu taulukossa.
Voit tarvittaessa ladata tästä taulukon omalle koneellesi Excel-muodossa

Avaa taulukko näkyville tästä (Kurtturuusun tilalle)

Rosa ‘Tove Jansson’ FinE. 

FinE-kasveja suositaan istutuksissa Helsingissä, sillä ne ovat tarkkaan valikoituja ja Suomessa tutkittuja, ilmastollisesti kestäviä, lajikeaitoja, käyttö- ja koristearvoiltaan hyväksi todettuja. FinE-kasvit lisätään testatuista emokasveista, jotka on puhdistettu tärkeimmistä kasvitaudeista ja tuhoojista. Koristekasveista osa on Suomessa jalostettuja ja osa Suomessa pitkään käytössä olleita ja hyviksi osoittautuneita. FinE-valikoiman marja- ja hedelmälajikkeet ovat suurimmaksi osaksi Suomessa jalostettuja.  

FinE-tuotemerkin on kehittänyt Luonnonvarakeskus (Luke), mutta nykyään sen omistaa Taimistoviljelijät ry. 

---

Miten käytän taulukon haku-toimintoa?

---

Taulukko on päivitetty helmikuussa 2020.
Voit tarvittaessa ladata tästä taulukon omalle koneellesi Excel-muodossa

Avaa taulukko näkyville tästä (FinE-kasvit)

Syringa ‘Michel Buchner’. 

Helsinkiin suositeltavien kasvilajien joukossa on kansallisesti arvokkaiksi katsottuja kasvikantoja, mm. pensasruusuja, syreenejä, alppiruusuja ja koristeomenapuita. Ne on merkitty hakusanalla kansallinen geenivara. Suosimalla Suomen kansallisten geenivarakasvien käyttöä viheralueilla voimme edistää niiden säilymistä myös osana helsinkiläistä kulttuuriympäristöä. Niitä on toistaiseksi saatavana vain pieniä määriä.

Kansallisen kasvigeenivaraohjelman tavoitteena on turvata viljelykasvien perinnöllisen monimuotoisuuden säilyminen ja edistää sen kestävää käyttöä Suomessa. Samalla suojellaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaita lajikkeita ja varmistetaan, että suomalaiseen maisemaan kulttuurihistoriallisesti kuuluvat kasvikannat säilyvät. Toiminnan tavoitteena on turvata tuleville sukupolville arvokas suomalainen kasviperimä osana biologista monimuotoisuutta. Geenivaraohjelman pitkaikaissäilytyksessä on kasvikantoja, jotka on istutettu 1940-luvulla tai sitä ennen. Kasvigeenivarojen säilytystyöstä Suomessa vastaa Luonnonvarakeskus (Luke). 

---

Miten käytän taulukon haku-toimintoa?

---

Taulukko on päivitetty helmikuussa 2020.
Voit tarvittaessa ladata tästä taulukon omalle koneellesi Excel-muodossa

Avaa taulukko näkyville tästä (Kansalliset geenivarakasvit)