Puistopuut

Monipuolisuus

Puistopuiden lajivalikoimaa monipuolistetaan huomattavasti (kts. Suositeltava peruslajisto). Laajoilla viheralueilla sovelletaan Frank Santamourin kehittämää mallia (Santamour 1990), jonka tavoitteena on riittävän biologisen monimuotoisuuden avulla hillitä vaarallisten tautien ja tuholaisten invaasioita. Santamourin mallin mukaan laajalla viheralueella saa kasvaa saman lajin puita (esim. metsävaahtera, Acer platanoides) korkeintaan 10 %, saman samaan sukuun (esim. vaahterat, Acer) kuuluvia puita korkeintaan 20 % ja samaan heimoon (vaahterakasvit, Aceraceae) kuuluvia puita korkeintaan 30 %.

Geneettinen monimuotoisuus

Puistojen peruspuustoa istutettaessa suositaan geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi ensisijaisesti siemenestä lisättyjä taimia. Lajikkeita käytetään puuvalikoimaa monipuolistamaan. Kotimaisia, tutkittuja puistopuiden alkuperiä käytetään aina kun se on mahdollista.

Kotimaiset puulajit ja havupuut

Kotimaisten jalojen lehtipuiden käyttöä lisätään. Havupuiden käyttöä lisätään ja havupuina kokeillaan myös sellaisia lajeja, joista on saatu hyviä kokemuksia esimerkiksi arboretumeissa. Myös kotimaisten havupuiden nimettyjä erikoismuotoja suositaan.

Siitepölyallergiaa aiheuttavista koivusta ja lepästä voidaan istuttaa asuinrakennusten läheisyydessä myös liuskalehtisiä muotoja (esim. taalainkoivu), jotka tuottavat niukasti siitepölyä.

Uutuudet

Kotimaisten taimistojen uutuuksia ja ulkomaalaisia, etenkin pohjoismaissa tutkittuja puulajeja ja –lajikkeita kokeillaan suunnitelmallisesti. Esimerkiksi ruotsalaisista E-kasveista kokeillaan sekä Helsingin nykyilmastossa menestyviä lajeja ja lajikkeita sekä ilmastonmuutokseen varautumiseksi myös Etelä-Ruotsiin suositeltavia lajeja ja lajikkeita.

Kuva: Esimerkki Santamourin mallin (Santamour 1990) soveltamisesta laajalle puistoalueelle istutettavan sadan puistopuun valinnassa. Esimerkissä toteutuu Santamourin malli siten, että yhtä heimoa on korkeintaan 30 % istutetuista puista (esimerkissä enintään 30 kpl), yhtä sukua korkeintaan 20 % istutetuista puista (enintään 20 kpl) ja yhtä lajia korkeintaan 10 % istutetuista puista (enintään 10 kpl).

Vaalittavat puistopuut

Vanhoja, kookkaita puuyksilöitä lajista riippumatta vaalitaan peruskorjauksissa, ylläpidossa, kaivutöissä ja muissa valintatilanteissa.

Helsingissä kasvavista vanhoista puistopuista pyritään vaalimaan harvinaisia, etenkin Venäjän vallan aikaisia lajeja (kts. Venäjän vallan aikaiset kasvit). Näitä puuyksilöitä vaalitaan peruskorjauksissa, ylläpidossa, kaivutöissä ja muissa valintatilanteissa. Näiden harvinaisten puulajien suojelun tarvetta lisää se, että niitä ei yleensä ole helposti saatavissa. Näitä puulajeja ja –lajikkeita otetaan lisäyskasvatukseen niiden jatkuvuuden turvaamiseksi.

Venäjän vallan aikaisia vaalittavia harvinaisuuksia, joita edelleen kasvaa Helsingissä viheralueilla, ovat mm. saarnivaahtera (Acer negundo), iso-orapihlaja (Crataegus submollis), amerikanmustapoppeli (Populus deltoides), laakeripoppeli (Populus laurifolia) ja kujasalava (Salix x rubens). (kts. Venäjän vallan aikaiset kasvit)

Helsingin muita harvinaisuuksia, joita koko kaupungissa kasvaa vain muutamia yksilöitä, ovat mm. liuskahopeavaahtera (Acer saccharinum ’Wieri’), harkovinpoppeli (Populus x charkowiensis), wilsoninpoppeli (P. wilsonii) ja tummapopeli (P. tristis). (kts. Vaalittavat kasviharvinaisuudet)

Kuva: Liuskahopeavaahteroita Kauppalanpuistossa (Acer saccharinum ’Wieri’).

Helsingille ominaiset puulajit ja kukkivat puut

Helsingille tyypillisiä harvinaisia vanhoja puulajeja ja -yksilöitä vaalitaan ja Helsingille ominaisten puulajien käyttöä jatketaan. Kukkivien pikkupuiden (esimerkiksi omenat, tuomipihlajat, kirsikat, pihlajat, päärynät, orapihlajat) käyttöä lisätään, vaikka ne ovatkin lyhytikäisiä isompiin puistopuihin verrattuna. Erityisesti suositaan varhain keväällä kukkivia puita, kuten vaaleanpunakukkaista rusokirsikkaa (Prunus sargentii). Myös muita vaaleanpunakukkaisia koristekirsikoita ja imeläkirsikan (Prunus avium) kestäviä lajikkeita hankitaan kokeiltavaksi.

Uudelleen viljelyyn otettuja helsinkiläisiä koristeomenapuulajikkeita (mm. ’Aamurusko’, ’Kadetti’, ’Kirjailija’, ’Linnanmäki’ ja ’Rixi’) suositaan istutuksissa unohtamatta kuitenkaan muita lajikkeita. Tavoitteena on koristeomenien käytön runsaus ja monipuolisuus. Isokokoisia hedelmiä tekeviä tarhaomenapuita ei pääsääntöisesti istuteta.

Kukkivien puiden lisäksi istutetaan elämyspuiksi syysväriltään, rungoltaan, lehdistöltään tai hedelmystöiltään näyttäviä lajeja, esimerkiksi siipipähkinää (Pterocarya), tuurenpihlajaa (Sorbus ’Dodong’), visakoivua (Betula pendula var. carelica), pyökkiä (Fagus sylvatica), punatammea (Quercus rubra), jalopähkinöitä (Juglans) ja korkkipuuta (Phellodendron amurense).

Kuva: Kukkiva rusokirsikka (Prunus sargentii)

Helsingin tunnuslajien suosiminen

Helsingistä lisäykseen otettuja lajeja ja lajikkeita suositaan istutuksissa (kts. Helsingistä lisäykseen otetut kasvit). Puistojen tunnistettavuutta helsinkiläisiksi vahvistetaan suosimalla kaupungille tyypillisiä puulajeja myös tulevaisuudessa. Tällaisia tunnuslajeja ovat metsävaahtera värimuotoineen (Acer platanoides, Helsingin nimikkopuu), tataarivaahtera (Acer ginnalla subsp. tataricum), koivut (Betula), koristeomenapuut (Malus), poppelit (Populus), isokokoiset pajut, kuten hopeasalava (Salix ’Sibirica’) ja kujasalava (Salix x rubens), puistolehmus (Tilia x vulgaris), metsälehmus (Tilia cordata), isolehtilehmus (Tilia platyphyllos), lehtikuuset (Larix), kuusi (Picea abies), mänty (Pinus sylvestris) ja douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii). (kts. Helsingin viheralueiden tunnuskasvit ja tyyppilajisto)

Kuva: Tataarivaahtera (Acer ginnala ssp. tataricum).

Puulajit joiden käytössä noudatetaan varovaisuutta

Joillakin puulajeilla on ilmennyt uusia vaarallisia kasvitauteja tai tuholaisia. Tällaisia puulajeja tulee toistaiseksi istuttaa vain harkiten ja niitä ei istuteta asuinalueen tai laajan puistoalueen pääpuulajiksi. Puulajit, joiden käytössä noudatetaan varovaisuutta ovat mm. vuorijalava (Ulmus glabra, jalavataudin ja jalavanpakurin uhka), hevoskastanja (Aesculus hippocastanum, bakteeritaudin ja kastanjanmiinakoin uhka) ja lehtosaarni (Fraxinus excelsior, saarnen versotaudin uhka).

Kuva: Vaikka hevoskastanja onkin näyttävä lehtipuu, tulee sen käytössä noudattaa varovaisuutta kasvitautiuhan vuoksi.

Helsinkiin suositeltava puistopuiden peruslajisto löytyy Peruslajiston hakutaulukosta.