KAUPUNKIKASVIOPPAAN SISÄLTÖ

AIKAKAUSIEN KASVIT 

Helsingin puistoilla ja viheralueilla on pitkä historia. Puistoihin ja puutarhoihin on eri aikakausina istutettu vähän erilaisia kasvilajeja. On peruskasveja, joita on istutettu Helsingissä ”aina”, ja jotkut lajit ovat olleet muodissa jollain aikakaudella ja jääneet suosiosta sitten myöhemmin. Toisinaan puiston tai puutarhan perustamisajankohdan voi suorastaan tunnistaa kasvilajiensa tai –lajikkeittensa perusteella. 

Kun vanha puisto tai puutarha peruskorjataan, on tärkeää säilyttää myös kasvilajiston autenttisuus. Valintaa helpottamaan olemme lisänneet Helsingin peruslajiston hakutaulukkoon tietoja lajien ja lajikkeiden käytöstä ja yleisyydestä eri aikakausina. Tiedot on kerätty kirjallisuudesta, opinnäytetöistä ja eri aikakausien puistosuunnitelmista. Tiedot eivät ole kattavia. 

Aiemmin käytössä olleita lajeja, jotka nykykäsityksen mukaan ovat haitallisia vieraskasveja, ei ole mukana suositeltavien peruskasvien luetteloissa.  

• Kartano- ja huvilapuutarhakasvit
• Venäjän vallan aikaiset kasvit
• 1900-luvun alkupuolen kasvit
• 1940-1950-lukujen kasvit
• 1960-1970-lukujen kasvit
• 1980-luvun kasvit

HELSINKI-KASVIT 

”Helsinki-kasvit” ovat arvokasveja joista olemme Helsingissä ylpeitä. Ne voivat olla kukkivia kasviherkkuja tai Helsingin silhuetissa erottuvia puita, jotka tekevät Helsingistä tunnistettavan. Haluamme sekä jatkaa näiden vanhastaan hyviksi havaittujen kasvien käyttöä että nähdä kokeilemiamme ja hyväksi havaitsemiamme uutuuskasveja Helsingissä lisää.  

• 2000-luvun uutuudet
• Helsingin tunnuskasvit ja tyyppilajisto
• Helsingistä lisäykseen otetut kasvit
• Herkkukasvit
• Vaalittavat kasviharvinaisuudet

KASVIT JOIDEN KÄYTTÖÄ LISÄTÄÄN 

”Kasvit joiden käyttöä lisätään” on tarkoitettu vinkiksi sekä Helsingin puistojen suunnittelijoille että taimituottajille: Helsingin kaupunki haluaa edistää näiden kasvien käyttöä puistoissa ja viheralueilla. Haluamme suosia tutkittuja kotimaisia kasvikantoja ja -lajikkeita ja kannustaa perehtymään huonosti tunnettujen kansallisten kasvigeenivarakasvien mahdollisuuksiin viheralueilla. Haluamme myös tarjota kasvivaihtoehtoja haitalliseksi vieraslajiksi osoittautuneelle kurtturuusulle. 

• FinE-kasvit
• Kansalliset geenivarakasvit
• Kurtturuusun tilalle

MONIMUOTOISUUDEN EDISTÄMINEN 

Helsingin kaupunki on sitoutunut edistämään luonnon monimuotoisuutta myös rakennetussa ympäristössä. Monimuotoisinta kaupunkiluontoa tavataan niillä puistoalueilla, joissa on runsaasti erilaisia elinympäristöjä. Monimuotoisuutta voi edistää rakennetuissa puistoissa hyvin monilla erilaisilla tavoilla puistosuunnittelusta aina puistojen ylläpidon ja hoidon toteuttamistapoihin. Tärkein yksittäinen asia luonnon monimuotoisuuden suunnitelmallisessa lisäämisessä puistoalueilla on ymmärtää ja hahmottaa ne elinympäristön rakennepiirteet, joita suunnitelmallisesti lisäämällä voidaan mahdollistaa kokonaisten eliöyhteisöjen menestyminen myös puistoissa ja muilla rakennetuilla alueilla. Tärkeimpinä rakennepiirteinä voidaan pitää mm. vanhoja puuyksilöitä, lahopuun määrä ja laatua sekä kukkivien kasvien suosimista. Pelkät monimuotoisuutta edistävät kasvilajivalinnat eivät yksin riitä vaan kyse on monimuotoisten elinympäristöjen luomisesta ja niiden oikeanlaisesta hoidosta.

Yksittäisellä katu- tai puistopuulla, lahopuulla tai kukkivalla pensasryhmällä on  hyvin rajalliset mahdollisuudet ylläpitää monimuotoisia eliöyhteisöjä tai tarjota jonkin lajin koko elinkierron vaatimat resurssit. Puistoalueet on syytä  hahmottaa osana niitä ympäröivää kokonaisuutta, joissa puistojen eri osa-alueet kuten istutukset, puuyksilöt, vesiaiheet, nurmikot, niityt, lahopuut ja niitä ympäröivä muu maankäyttö täydentävät toisiaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla kotimaisten eliölajiemme näkökulmasta.

Kotimaiset puuvartiset kasvilajit

Kotimaisten puulajien suosiminen puistojen istutuksissa on tärkein asia, jolla voimme tukea kotimaisen eliölajistomme menestymistä myös rakennetuissa puistoissa. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta erityisen hyviä puulajeja ovat tammi ja muut jalot lehtipuut, haapa, raita ja muut isot pajupuut, tervaleppä sekä kotimainen metsäkuusemme. Suomessa menestyviä jaloja lehtipuita kuten tammea, metsävaahteraa, metsälehmusta, lehtosaarnea ja vuorijalavaa on suosittu puistoistutuksissa useiden vuosisatojen ajan. Näissä pitkäikäisissä puissa elää lukuisia Suomessa harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Erityisen paljon niitä esiintyy metsätammella. Helsingin kaupunkipuulinjauksen mukaisesti puistoissa kasvavien puiden annetaan kasvaa mahdollisimman pitkäikäisiksi.

Kunnossapidon keinoja monimonimuotoisuuden edistämiseksi

Yksi yksinkertaisimmista keinoista lisätä puistojen luonnon monimuotoisuutta on lisätä lahoavan puuaineksen määrää puistoissa. Eri-ikäistä ja eri puulajeista muodostunutta lahopuuta voi säästää kokonaisina runkoina tai kerätä säännöllisen hoidon yhteydessä syntyneet rungot, risut ja oksat lahopuuaitoihin. Lahopuuaidat toimivat niin sanottuina hyönteishotelleina, joissa viihtyy hyvin monipuolinen joukko hyönteisiä, hämähäkkieläimiä ja lahottajasieniä. Ne tarjoavat ravinnon ja elinympäristön myös suurelle joukolle muita eliölajeja. Esimerkiksi monet sammakot, matelijat, linnut ja pikkunisäkkäät löytävät ruokansa sekä turvapaikan erilaisista risukasoista. Luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen puistoissa pätee sama nyrkkisääntö, kuin metsissäkin: vähemmän intensiivistä hoitoa tarkoittaa yleensä enemmän luontoa. Puistoissa voi suosia erityisesti tiheäkasvuisia, vapaasti kasvavia pensaita ja sallia paikoin myös villiintyviä pensasistutuksia.

• Mesi- ja siitepölykasvit
• Hedelmä- ja marjakasvit
• Omenapuiden suosituslista